31.10.2012

Oliko liukaski keli?

Kyllä oli. Rollaattorin ainoa jarru sijaitsee eturenkaalla ja meinasi useimmiten mennä vaan liinat tiskissä luisumalla eteenpäin. Kiva reitti oli. Pikkusen päälle 6km, mutta haastava - ainakin Venulle joka oli ekaa kertaa "kyläajossa" vilkkaana aikana. Oli autoja, sauvakävelijöitä, pyöräilöitä, potkurimummuja, juoppoja, rekkoja, rattoria, skootteria ja mopedia.

Hengähdystauolla isossa risteyksessä

Olin ihan varma, että otin kaks johtajakoirien seisinkiä mukaani, toisen pistin heti Venun ja Kurkon väliin. Lähdin niin vauhdilla kotipihasta että en tiiä mihin sen toisen kuparilukkoineen hävitin :/ Dimmu sitten juoksenteli "irrallaan". Dimmu hienosti sieltä irtolaisena avusti käännöksissä, osasi alittaa liinat ja näyttää suunnaan. Mutta se sitten myös juoksi tosi irtaallaan, leveällä ja hakeutui koko ajan pientareelle juoksemaan. Pyrinkin ohjastamaan koirat aina pientareen puolelle, jottei tuon yhen jalkaan olisi käynyt kipevästi.

Ajettiin ekana siis työpaikalleni aamukahvelle, koirat saivat siellä hurjasti huomiota. Ja rollaattori myös :D Hiskit sai siellä vähän levätä ja maistella vettä. Jatkettiin matkaa vilkkaan vitostien pyörätietä pitkin. Kurko ja Venu ihan selkeesti puhalsi yhteen hiileen, Kurkolla oli joku ihme-motivaatio tänä päivänä.. Pisteet sille! Venu veti kans hyvin <3 Dimmua ällöttää isot rekat ja rattorit, kovaääniset mopot ja korkeiden kierrosten autoja. Se hakeutuu tosiaan kovin syvälle pientareelle, palautuu kyllä heti kun mööpeli menee ohite. Ehkä se ääni?


Meidän kylän vanhan voimalaitoksen silta,
on vähän arveluttava ainaki Venun mielestä.

No, hiskit jäi sitten Makasiinin koirabokseihin odottamaan kun mamma kävi ostoksilla. Viivyin varmaan puolisen tuntia, jätin boksiin vettä ja käskin odottaa. Palatessani ei kuulunut ääntäkään ja kuikkasin varovasti sisälle niin siellä ne nukkuivat päällekkäin. Rakkaat <3

pojat homostelee

Piti vielä koukata "keskustan" kautta Pajakkaan, viemään kummitätille synttärilahja. Venu juoksi ekaa kertaa myös ihan keskellä kylää, ei ongelmia JES! Kurko on hyvä näyttää mallia näissä asioissa, sitä ei paljoo vastaantulevat lässyttävät muorit jaksa kiinnostaa. Kummitätin työpaikan väki ikkunoista katsoivat kun kurvattiin pihaan, ja meitä katsottiin myös kun lähdettiin :) Varmasti aiheutettiin kovasti silmänruokaa, ei sillä että kuskissa olisi mitään katseella syötävää - mutta se meidän meno ei ole ihan kovin tavallista :D

Dimmu liukastui n. kilometri ennen kotia, ja se näkyi sitten vauhdissa ja motivaatiossa. Kotona venytin ja kopeloin jalan, ei reagointia. Ehkä koirillaki pitäs olla nastat alla, tai antaa kynsien kasvaa ihan vallattomasti?

Alla pari videota tämänpäiväisestä =)



Kira ja Saarakin kävivät kylässä, juoksutettiin koiria tuossa meidän rantatiellä. Lunta sateli päivän mittaan melkoinen nietos. Venus sai jotain ihme hepuleita, vissiin oli kiva taas leikkiä myyrää ja möyriä lumen seassa.. Kira nyt sai keppihepuloita, ihan normaaliin tapaansa!






IM GONNA EAT YA!!!

30.10.2012

R A W

Raakaa. Elämä on. Tai ois jos koirilta kysyttäis, meillä ei muuta syötäiskään kuin raakaa. Saatiin männä viikolla pikkuvelkulta ylläripaketti, lihoja, luita ja sisäelimiä. Tässä jaksossa siis kuvajaisia niin koirien herkuista, kuin koirien herkkujen teosta.

Hirvisonnin selekärankamötkylää, yam!

Voimankäyttöä vaatii tämän syöminen, tuumii Nennu.

Jos Kurkon suu ois iso, luun voi nielaista kokonaisena!

Takahampaiden peikot saa kyytiä..

Dimmun oma herkku, lapaluuta!


Seuraavaksi kuvallinen resepti kuinka valmistat sisäelimistä kuivattuja nameja. Koirille siis. Maksapalojan vois vaikka itsekin maistaa...

1. Terota puukot, maksaa on nimittäin ihan äärettömän vittumainen leikata tylsällä puukolla.
Ota kaikki tykötarpeet lähelle, kuten leikkuulaudat jne. Ja pidä se astia/pussi missä elimet on - tiskialtaassa - koko toimituksen ajan.


2. Poista elimistä kaikki maholliset kinnakkeet ja kalvot - helpompi käsitellä. Muista antaa ne ylimääräiset ällötykset operaatiota seuraaville ihmisen parhaille kavereille.



Tässä läpileikattu munuainen. Haju saattaa herkimpiä öklöttää.

Muista edelleenkin ne ruuanlaittokaverit, tai "laadunvalvojat"..

4. Viipaloi siivuiksi. Näin pötkyiksi viipaloituna sinun on helpompi vielä keittämisen jälkeen leikata sopivia namupaloja.

Nakkaa munuaissuikaleet kiehumaan. Jotkut kiehuttaa eli "ryöppää" munuaisia useampaan kertaan, koska niistä irtoaa sitä ihan oikeaa kusta. Keittovesi oli näiden jälkeen totaalisen keltaista ja haju melko muikea.
Laita myös liesituuletin päälle.
Laita myös uuni lämpiämään 150 asteeseen.



Kurko ei ainakaan ole saanut mitään..

5. Viipaloi sillä välin toiset elimet, tässä tapauksessa maksa kun munuaiset on kiehumassa. Samallatavalla ohkaisia, vaikka sormenpaksuisia viipaleita, helppo sitten työstää keitettynä.



6. Älä säikähdä jos munuaisvellisi näyttää tältä, se on ihan normaalia. Kiehuu muuten helposti ylite kun tuota kuohaa nousee pintaan. Levy pienemmälle.



Kun olet saanut maksan pilkottua, ja munuaiset kiehuu edelleen, niin voit vaikka siivota pöydät ja hinkata kaikki ne veritipat lattioista ja pinnoista. Nimim. ota keittiönmatto kokkailun ajaksi pois.



7. Munikset saapi kiehua vaikka semmosen puolisen tuntia, tai miten nyt kukanenkin niitä haluaa kiehutella. Kaadoin keitetyt viipaleet raakasti vaan tiskialtaaseen jäähtymään. 

Maksa tulille.



8. Tältä näyttää keitetty munis. Pilko semmosia palasia kuin haluat, isoja tai pieniä.



9. Nakkaa keitetyt palaset uunipellille. Aikaa en osaa sanoa kuinka pitkään pidin, mutta kurkistin välillä miltä ne näyttää. Sitte voi ottaa pois kun niistä on valunu viimeisetkin nesteet pois ja ovat vähän kuivahtaneet.



10. Tältä näyttää valmiit maksanamut. Osan aion minigripittää pakasteeseen, on kätsy ottaa annospussi mukaan mehtälenkille tai treeneihin! 



Allaolevassa kuvassa vielä kuvanäyte siitä, että kyllä nuo osaa ihan sovussa syödä herkkujansa. 



Herkuttelemisiin koirat ja koirien ystävät!

29.10.2012

Haaste vastaanotettu!

Johanna haastoi korppusotilaat vastailemaan hulvattomiin kysymyksiin. Nyt en sori vaan haasta ketään, vastailen vaan parhaani mukaan! =)

Kysymyksiä haastetuille:
1. Paras/mieleenpainuvin tuloksesi koiran kanssa esim. näyttelyissä tai kokeissa/jossain muussa harrastuksessa?
Tulos.. Hmm.. Noh ihan aluksi että meidän sakki ei oo vielä kummosia tuloksia kerenny haalia, johtunee myös urosten pallittomuudesta. Kurkon kanssa ollaan sentään päästy mätsäreissä juoksemaan BIS-kehään, mutta meidät käteltiin ulos kehästä kun Kurko ois halunnu väkisin raiskata edellämenevän koiran...... :D

Venun kohalla ei ole kuin yksi näyttely, ja sieltäkin meidät naurettiin ulos - hauskaa oli sekin :D

Dimmun kohdalla hmmmm. Sen kanssa ei ole muualla käyty kuin terveystarkastuksissa, ja iloinen olen että jätkällä on puhtaat lonkat - kyynärät - silmät ja polvet.






2. Arkipäiväsi koiran kanssa, mitä sisältää?
Aamu alkaa suudelmilla. Sitten syödään aamupalaa ja painutaan takapihalle pissipaskalle. Seuraavaksi nukutaan aamu-unet yleensä isäntäväen sängyssä. Päivän ohjelmasta riippuen siellä nukutaan joko tunti tai pari. Emännän lähtiessä töihin hiskit majailee takapihalla. Töiden ulkopuolella käydään lenkkeilemässä, joko kävellen tai juosten - tai sitten reenataan rollaattorilla tulevaa kautta varten. Iltapalan valmistus. Sitten kyhnätään koirien kanssa lattialla tai takapihalla, leikitään ja usein tutkin myös tassut ja sen semmoiset. Iltapalalla teetän koirilla yleensä tokojuttuja, joutuvat tekemäänkin jotain ruokansa eteen.





3. Koiran ruokinta: markettiruokaa, kallista kuivamuonaa, barffausta vai jotain muuta? Miksi?
Hinta-laatusuhteeltaan oman mielen mukaan Jahti-Vahtia, mutta aina enemmän ja enemmän ruoka painottuu raakaan. Raakaa siksi, kun sitä on nyt saatavilla paljon ja sehän on lihansyöjän suuri unelma saada aina lemppariruokaa kuppiin. Raaka maistuu paremmin. Paskaa tulee vähempi, ei ole ripulia ollu aikoihin, hampaat on valkoiset eikä hengitys haise. Kurkon allergiaoireet pysyny kurissa tovin. Ja niillä menee pitkä huikonen luiden kanssa, varsinkin kun kyseessä on hirvenluut. Maksaa ja sydäntä teen puuron muodossa, valmistan niitä myös namipaloiksi luoksetulon palkoiksi ja treeninameiksi =) Ainahan se luonnonmukanen on parempi kuin pussiruoka. Pussiruoka on kätevä, helppo, ei tartte mittaillla tai miettiä mitä jää antamatta tms.

4. Oma rotusi, miksi juuri se?
Arktiset koirat on mieleeni eniten. Husky juuri siksi, että se on keskikokoinen, älykäs ja kiero luonteeltaan, sopiva koeruus retkeilyajoon, säänkestävä, sopeutuvainen tilanteisiin. En välitä pitkäkarvaisista koiristakaan, joten rekikoirista tämä on just passeli. Huskyn laumasieluisuus on myös mieleeni. Toista rotua olen miettinyt jo tovin, se tulee olemaan jonkun sortin paimenkoira.







5. Rotu jota et voisi omistaa ja perustelu sille?
Karvattomat koirat, me ollaan niin talvieläjiä koko sakki, että karvaton koira jäisi aina ikkunalaudalla kattomaan kun me painuttasi hiskien kanssa päiväksi jonnekki. Myös äärettömän pitkäkarvaiset koirat - en oo niin innokas harjaaja kuitenkaan.. Ja kun ei näy silmiä, se on paha. Myöskään todella lyttykuonoiset koirat ei natsaa, niiden ruumiinrakenteenkin puolesta. Ei kierrä ilma eikä sovi aivot kunnolla olemaan - nou tänks.

7. Kuinka paljon käytät aikaa turkinhoitoon ja millä tavalla (pesu, föönaus, trimmaus, nyppiminen yms) viikossa, kuukaudessa tai vuodessa?
Hmm. Kyselet sinä kyllä semmosia vastauksia, että miten voi kolmen huskyn omistaja tuohon vastata??? Husky ja turkinhoito = harja aina perstaskussa ja imuri toisessa. En pese kuin tarvittaessa, nyt esim pitäs pestä että voivat hyvillä mielin alkaa vastaanottaa talvea puhtaalla iholla ja harjatuilla hyväkuntoisilla karvoilla. Huskyahan ei missään nimessä trimmata, enkä nyt sanois tassukarvojen leikkelyä trimmaamiseksi.. Pyrin jokaviikko nipsimään kynsiä, eritoten Dimmun kolmivarvastassusta. Paskoja siivotessa on kätsy pyyhkästä koiraa harjallakin =)







8. Onko kilometreillä ja rahalla merkitystä esim. pennun hankinnassa, koiraa astuttaessa tai harrastusmatkoissa?
Pennun hankinnassa ei saa olla Suomen sisällä ainakaan, ei ole niin iso maa kuitenkaan kyseessä.  Astutusasioissa sama homma. Ei kannata paskaa koiraa käyttää kun "sen saa heti naapurikaupungista" tms. Harrastusmatkoista minä tingin, mm. rekikoirien käyttökokeista Etelä-Suomessa, näyttelyistä etelässä, kaikesta huskymaailman tapahtumista mitkä suurin osa on etelässä.

9. Mitkä ovat blogisi yleisimmät aiheet?
Koirat, arkielämä ja niiden tapahtumat, kuvaoksennukset, koiravieraat, koiratapahtumat. Yleisesti että mitä meillä tapahtuu, niin hyvässä kuin pahassa.

10. Onko sinulla lisäksi muita lemmikkejä kuin koiria, mitä?
Joitamia sokeritoukkia on juoksennellu pesuhuoneessa.

11. Mitä mieltä lähipiirisi on koiraharrastuksestasi?
Osa pitää minua ihan tonttuna, kun pidän KOLMEA REKIKOIRAA RIVITALOSSA?!?!??!?!?!??!?!?? Vanhemmat on asian kanssa ok, niitä voi pyytää ruokkimaan tai kattomaan koiria tarvittaessa. Ei mulla oikeestaan ole semmosia kavereita/ystäviä, joiden kanssa tästä asiasta pitää olla todella erimieltä. Lähipiiri tietää miten tärkeitä nuo hiskit on mulle, ja ne myös hyväksyy sen :)








25.10.2012

Älä antaudu angstin valtaan!

Meniköhän se känkkis jo ohite? Vissiinkin kun nyt jo kaivelen niitä esille kelpaavia otoksia. Niin, asiaan: kävin viemässä velipojan tännään mökille metille ja nappasin samalla hiskit kyytiin. Alkujaan mietin että otampahan nuo huntalot vaan autoilemaan kun siitä niin tykkäävät. Mutta enhän minä raaskinu mökille päästyäni pidätellä niitä autossa! Onneksi iskä lähti lenkkikaveriksi, pääsivät kaikki höyryjen purkuun. 

Ja todellinen ihme, mummeli varmaan muistamattomuuttaan erehtyi mukaan. Nimenomaan erehtyi. Hiskit juoksi millon sen ylite ja ihan vierestä. Mahto pientä punaista ärsyttää. Maistui sille kuitenkin taskulämmin kinkku.

Se edellinen päivitys, nyt sitten niitä laadultaan paskoja mutta tunnelmaltaan onnistuneita kuvatuksia:


Mumma ei harmaannu koskaan <3


Tarjoilija, taisin juuri syödä karpalon.



Onkohan tässä sitä selekäkeikkanauruo? :D

Kurkku Purkkinen <3

*********

Tänään oli karvakaveri-keikka. Matkassa oli Dimmu, ja berninpaimenkoira Bertta. 

Dimmulla ja yhdellä mukavalla vanhalla mummulla käy yksiin erittäin hyvin. Dimmu sai luvan mummulta tulla viereensä sänkyyn, siihempä tuo halinalle hypähti ja alkoi möyhiä. Oman aikansa piehtaroi ja hieroutui mummun vieressä, lipasi sievästi nokan päätä ja poskea ja pisti pään syliin. Oisin voinu istua siinä mummun sängynlaidalla vaikka koko vierailuajan, mutta piti kuitenkin käydä moikkaamassa muitakin!

Tämä samainen mummu oli testipäivänäKIN sitä mieltä, että Dimmun on jäätävä hänen viereensä, ja eihän me viedä sitä pois. Terapiakoiratoiminnalla on iso merkitys, vaikka vierailuaika ei ole kuin tunnin pituinen. 

Asukkaista en tahtonut kuvia ottaa kun Dimmu teki "töitänsä", mutta sen verran puhelimella kuvasin kun työvuoron päätteeksi poika pääsi pikasesti imuroimaan kahvihuoneen pöydänalustan. Käynnistä tykkäsivät niin asukkaat kuin henkilökuntakin!

Paikalla oli ilmeisesti sotaveteraani, joka halusi jommankumman koirista partioimaan heitä, niinkuin oli sodan aikaan kyläkoirat "partioineet" ja heti haukulla ilmoittaneet oudot liikehdinnät. Bertta-berni sinne kotiutui niin hyvin että pisti maaten ja kiskasi unta palloon!

Berttaa sanovat karhunpojaksi ja Dimmua sitten arvelivat norjanharmaaksi =) Ihanie mummuja ja ukkie!


Koiravalokuvaus kulissien takaa

Nimittäin. Kun lähet jonnekki kameran kanssa ja tarkotuksena on kuvata, on vaikka tiedossa kivannäköstä lenkkiseuraa, uusia maisemia, tai vaikkapa aurinkoinen ja kylmä syksyaamu auringonnousuineen! Tiedossa siis valtavia kuvaoksennuksia pitkin internettiä, blogiin, facebookkiin, petsieen, kasvattajille..

Otat sen tuhat kuvaa.. Muutamat niistä onnistuu äärimmäisen hyvin, joissaki on hyvä asento, valotus, joissaki viehättää kuvakulma, jotkut on onnistuneet ihan semihyvin - kehtaa laittaa esille. Mutta mitä ne on nuo loput kuvat tuosta tuhannesta? Epäonnistuneita, miksei kukaan ikinä niitä laita esille? Minäpä pistän, nimittäin nyt tuli mitta täyteen.

Tai sitten, kuvaajan taidot on niin helvetinmoisessa ikijäässä, ettei osaa kuvata erilaisissa olosuhteissa. Ei osaa muka pyörittää sitä sulkimen rullaa, tai aukon rullaa. Rajaukset ei satu kohalleen, koirat jää ulos kuvasta. Tai sitte ne sinkoilee pitkin juoksentelutannerta niin että ensin ovat n. 50m päässä ja toisena sekunttina jaloissas :D Taisin just joutua angstin valtaan.

Tai sitten, kun koira seistä nököttää kannon nokassa katse kohti tulevaisuutta, nokka kohti taivasta ja silmät vähän sirrillään - täydellinen kuva. Mitä tapahtuu? Kaks rasvattua salamaa syöksyy selkäsi takaa niin läheltä sinua että ilmavirta horjuttaa tasapainoasi kamera nokalla, katsot uudestaan etsimen läpi sekunnin sadasosan jälkeen ja huomaat että siinä samassa läjässä on nyt menossa joko teurastus, vapaaottelu tai nahkonta. Sinne meni sekin otos, eikä koira enää suostu lavastuksenkaan jälkeen jäämään minkäänlaiseen asentoon. Vittu. Pidä kuvasi. En ois halunnutkaan kauden komeinta kuvaa.

En tiiä onko tätä tavattavissa muilla roduilla, mutta hiskeihin on sisäänasennettu semmoinen tutka joka käskee pistää heti silmät kiinni kun kamera osottaa pikkuisenkaan sinne päin! Seurassa kuin seurassa, niin lähellä kuin kaukana. Kesät ja talvet.

Täten haastan erikseen nimeltä mainitsematta kaikki paljon kameraa käyttävät samaan operaatioon: Ensi kerralla kun menet kuvaamaan koiruuksia, niin otappa tavoitteeksi että laitat esille ne epäonnistuneet, olipa vika sitten kuvaajan taidoissa tai kuvauskohteissa. Tämän haasteen ei luulisi olevan ongelma huskykuvaajille :D

Ihana kuva tulossa luokse juoksevasta Dimmusta, mutta kuka ehti ensin.. Venun marsupilamihäntä.

Ja tuo saatana aina pari askelta edempänä kuin toiset, ja siten myös kameran edessä!!


Tässä oes ollu kivaisa leikkikuva, mutta hmm perse puuttuu.

Silimät kiinni-tutka päällä...

Pojat kiihdytteli, mutta neitokaisen Anu Saukko halusi poseerata.

Ajatuksena ottaa emännästä kuva kun arska on noussu puiden ylle, mutta ku et saa koiran huomiota mitenkään??!

"nyt ne on samassa asennossa ja paikallaan" mutta kuinkas kävikään..

Tutka päällä, ei vissiin toimi kunnolla.

Mummeli varmaan ois ollu silmät auki, mutta ikuistin sitten Purkkisen hännän..TAAS.

no comments

Siinä vitutuksen vallassa joku vanaha ja kärttynen mummo haukkuu jalkojen juuressa että MAKKARAA MAKKARAA MAKKARAA MAKKARAA MAKKARAA. Tiedätte-kyllä-mikä-käyrä senkun kasvaa.

Dimmu makoili arskanpaisteessa ja näytti hyvinvoivalta, mutta niin näyttää ilmeisesti myös mummelin huiskahäntä

se rajaus, se rajaus.... :/

tässä nähdään tämä sinkoilu, dimmu kääntää porukan pois kamerasta...